Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Rauha olkoon teille, sillä Herra on lähellä meitä tänäänkin.
Herra, armahda meitä. Kristus, armahda meitä. Herra, armahda meitä.
Johannes näkee taivaallisen valtaistuimen. Hän näkee kirjakäärön, joka on sinetöity seitsemällä sinetillä. Se on Jumalan suunnitelma, historian salaisuus, ihmisyyden koko kipu ja toivo yhteen kiedottuna. Mutta kukaan ei ole kelvollinen avaamaan sitä. Johannes itkee. Hän itkee, koska maailman lukot näyttävät olevan kiinni, koska kärsimys näyttää lopulliselta, koska kukaan ei tunnu löytävän avainta siihen, miksi elämä on niin haurasta.
Sitten hänelle sanotaan: 'Älä itke.' Leijona on voittanut. Mutta kun Johannes kääntyy katsomaan, hän ei näe leijonaa. Hän näkee Karitsan, joka näyttää teurastetulta. Tämä on kristinuskon suuri salaisuus: voitto ei tule voimalla, vaan haavoilla. Voitto ei tule kieltämällä kipua, vaan kantamalla se läpi. Benjamin Vo oli poika, joka kantoi oman elämänsä haurauden ja kirkkauden tavalla, joka muistuttaa meitä tästä Karitsan tiestä.
Benjamin oli poika, jonka mieli oli kuin avoin koodi, täynnä logiikkaa ja tulevaisuuden visioita. Hän ei vain unelmoinut lentokoneista; hän eli niitä. Hän suunnitteli 'con chim airlines' -lentoyhtiötä, ja se unelma ei ollut lapsellinen harha. Se oli merkki sielusta, joka halusi kurottaa korkeammalle, joka halusi nähdä maailman yläpuolelta, puhtaammasta näkökulmasta. Kun hän puhui näistä unelmistaan, hänen silmissään oli se sama kirkas välke, joka kertoi, että hän ymmärsi jotain, mitä me aikuiset usein unohdamme: että elämän tarkoitus ei ole vain pysyä maassa, vaan uskaltaa lentää.
Mutta tänään evankeliumi tuo meidät Jerusalemin porteille. Jeesus näkee kaupungin ja itkee. Hän näkee sen, mitä kaupunkilaiset eivät näe: heidän rauhansa on piilossa, koska he eivät tunnistaneet etsivää rakkautta. Jeesus itkee, koska hän näkee tulevan tuhon, kivien sortumisen, sen valtavan menetyksen, joka on tulossa. Tämä on se kohta, jossa meidän surumme kohtaa Jumalan surun. Kun katsomme viiden kuukauden taakse, kun katsomme sitä tyhjää paikkaa, joka Benjaminin poissaolosta on jäänyt, me emme ole yksin. Jeesus itkee kanssamme. Hän ei katso meitä kaukaa, hän ei sano, että 'tämä kuuluu elämään'. Hän asettuu itkunsa kanssa meidän itkumme viereen.
Alan ja Thao, te olette kantaneet tätä surua nyt 150 päivää. Tiedän, että on hetkiä, jolloin se tuntuu ylivoimaiselta. Tiedän, että on öitä, jolloin syyllisyyden varjo hiipii huoneeseen. Se kuiskaa: 'Olisinko voinut huomata jotain aiemmin? Olisinko voinut suojella häntä paremmin?' Kuunnelkaa minua nyt: se ääni ei tule Jumalalta. Se on surun petollinen ääni. Benjaminin sairaus ei ollut teidän syynne. Se ei ollut rangaistus, se ei ollut teidän epäonnistumisenne. Se oli inhimillisen elämän särkymistä, joka on täysin meidän hallintamme ulkopuolella. Kuten Jeesus opetti sokeasta miehestä: 'Ei hän eikä hänen vanhempansa ole tehneet syntiä.' Laskekaa se syyllisyyden taakka maahan. Jumala ei syytä teitä. Benjamin ei syytä teitä. Te olette rakastaneet häntä tavalla, joka on heijastanut Jumalan omaa rakkautta. Se rakkaus on pyhää, ja se on se side, joka pitää teidät yhdessä nyt ja iankaikkisesti.
Benjamin oli poika, joka tiesi, mitä rakkaus on. Muistatteko sen hetken, kun hän 15-vuotiaana halusi antaa koko säästöpossunsa auttaakseen sairasta setäänsä? Hän ei tehnyt sitä huutaakseen hyvyyttään. Hän ei rikkonut possua, hän ei tehnyt siitä numeroa. Hän vain tarjosi sen. Se oli poika, jonka sydän oli jo valmiiksi taivaassa, koska hän ymmärsi, että kaikki, mitä meillä on, on lahjaa. Hän oli kuin se 'teurastettu Karitsa' Ilmestyskirjassa: voima ei ollut siinä, mitä hänellä oli, vaan siinä, mitä hän oli valmis antamaan. Se tarjous – se halu luopua kaikesta rakkauden tähden – on se perintö, jota te kannatte. Se on se 'uusi laulu', jota taivaan vanhimmat laulavat.
Ryan, rakas veli, sinä olet kulkenut tätä tietä Benjaminin rinnalla. Tiedän, että on päiviä, jolloin tuntuu, ettei kukaan muu ymmärrä sitä tyhjyyttä, joka viereisestä huoneesta kuuluu. Mutta tiedä tämä: sinä olet Benjaminin veli, ja se yhteys on vahvempi kuin kuolema. Kun katsot lentokoneen nousua, kun näet jotain, mikä saa sinut hymyilemään, tiedä, että se on Benjamin, joka on siinä läsnä. Hän ei ole kadonnut. Hän on siirtynyt sinne, missä ei ole enää sairaaloita, ei enää kyyneleitä, vaan se täydellinen rauha, jota hän nyt nauttii. Älä pelkää elää. Älä pelkää unelmoida. Sinun elämäsi on jatkoa sille valolle, joka Benjaminissa paloi.
Jeesus sanoo Jerusalemille: 'Jos sinäkin tietäisit, mikä rauhan tuo.' Me etsimme rauhaa usein siitä, että ymmärtäisimme 'miksi'. Me etsimme rauhaa vastauksista. Mutta rauha ei löydy vastauksista. Rauha löytyy siitä, että me lepäämme Jumalan sylissä, vaikka emme ymmärtäisi. Rauha löytyy siitä, että me katsomme Karitsaa, joka on voittanut kuoleman. Benjamin on nyt tuossa rauhassa. Hän on kotona. Hän ei enää tarvitse meidän huoltamme, mutta hän tarvitsee meidän rakkauttamme, joka muuttuu rukoukseksi.
Kun astutte tänään ulos tästä pyhästä hetkestä, ottakaa mukaanne tämä: olkaa lempeitä itsellenne. Antakaa itsellenne lupa hengittää. Jumala ei ole kääntänyt kasvojaan pois. Hän on se, joka kantaa teitä silloin, kun omat jalat eivät enää kanna. Benjaminin elämä oli kuin se kaivo, 'Giếng Gioan Baotixita', joka on porattu hänen nimissään kaukana Vietnamissa. Se vesi, joka sieltä nousee, tuo elämää niille, jotka ovat janonneet. Benjaminin rakkaus ei päättynyt siihen päivään, kun hän lähti. Se virtaa yhä. Se auttaa niitä, joilla on hätä. Se on se elävä vesi, joka kastelee teidänkin sydämenne, vaikka ne olisivat kuinka kuivia.
Te ette ole yksin. Teitä kannattelee sama Jumala, joka otti Benjaminin vastaan taivaan juhlaan. Hän ei ole kaukana. Hän on tässä, teidän keskellänne, teidän kyyneleissänne, teidän kaipauksessanne. Luottakaa siihen, että Benjamin on turvassa, ja että te olette turvassa. Pitäkää kiinni toisistanne, pitäkää kiinni toivosta, ja antakaa Jumalan rakkauden olla se voima, joka kantaa teitä huomiseen. Aamen.
For the intentions entrusted to Ben on our prayer wall:
Vapahtajan käskystä ja jumalallisesta opetuksesta rohkaistuneina uskallamme sanoa:
Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille anteeksi meidän velkamme, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Aamen.
Herra siunatkoon teidät ja varjelkoon teidät, ja antakoon teille rauhansa nyt ja iankaikkisesti. Menkää rauhassa.
✝ Siunatkoon teitä kaikkivaltias Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Aamen.