26. viikon lauantai tavallisena aikana

On olemassa hetkiä, jolloin maailma ympärillämme tuntuu pysähtyvän – hetkiä, jolloin jokin hyvin tavallinen, kuten lentokentän terminaalin kiireinen hälinä tai hiljainen ilta perheen parissa, muuttuu äkkiä pyhäksi, koska tiedämme sen olevan hauras. Me katsomme tänään Jobia, miestä, joka on menettänyt kaiken, ja silti hän seisoo Jumalan edessä ja sanoo: 'Minä tiedän, että sinä voit kaiken.' Job ei yritä selittää kärsimystään. Hän ei yritä rakentaa loogista siltaa tuskansa ja Jumalan välille. Hän vain myöntää, että on olemassa asioita, jotka ovat liian suuria, liian ihmeellisiä, liian syviä ymmärrettäväksi. Hän sanoo: 'Olen puhunut asioista, joita en ymmärtänyt.'

Benjamin Vo oli poika, joka rakasti ymmärtämistä. Hän koodasi, hän tutki pilvi-infrastruktuuria, hän unelmoi 'Con Chim Airlinesista'. Hänellä oli briljantti mieli, joka yritti hallita maailmaa logiikalla ja koodin riveillä. Mutta Benin elämän ytimessä ei ollut vain äly, vaan se uskomaton, pehmeä lempeys, joka ei tarvinnut selityksiä ollakseen totta. Se oli se sama lempeys, joka sai hänet, 15-vuotiaana, tarjoutumaan antamaan koko säästöpossunsa auttaakseen sairasta setäänsä. Hän ei tarvinnut laskelmia eikä vakuutuksia; hän tiesi vain, että rakkaus vaatii kaiken. Siinä eleessä, joka jäi toteutumatta mutta joka säilyy taivaallisena aarteena, Ben osoitti jotain, mitä monet viisaat ja oppineet eivät koskaan löydä: lapsenmielisen luottamuksen, joka on Jumalan valtakunnan avain.

Evankeliumissa Jeesus riemuitsee Pyhässä Hengessä. Hän ylistää Isää, koska tämä on kätkenyt totuuden viisailta ja oppineilta, mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Jeesus katsoo opetuslapsiaan ja sanoo: 'Autuaat ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette.' Mitä opetuslapset näkivät? He näkivät Jumalan, joka ei hallitse voimalla, vaan joka antautuu rakkaudelle. He näkivät, että vaikka maailma näyttääkin olevan pimeyden vallassa, pimeys on jo kukistettu. 'Minä näin saatanan lankeavan taivaasta kuin salaman', Jeesus sanoo. Tämä on se toivo, jota meidän on kannettava. Meidän surumme ei ole viimeinen sana. Viimeinen sana on se nimi, joka on kirjoitettu taivaaseen.

Alan ja Thao, tiedän, että teidän sydämiänne puristaa. Tiedän, että on ollut öitä, jolloin hiljaisuus kodissanne tuntuu huutavan Benin nimeä, ja aamuja, jolloin suru tuntuu raskaammalta kuin mikään vuori. Ehkä olette pohtineet niitä kysymyksiä, joita jokainen vanhempi kantaa: 'Olisinko voinut huomata jotain aiemmin? Olisinko voinut suojella häntä enemmän?' Kuunnelkaa minua nyt tarkasti, sillä tämä on totuus, joka teidän on saatava kuulla: te ette ole tehneet mitään väärin. Sairaus ei ole rangaistus, eikä se ole teidän syynne. Kuten Jeesus sanoi sokeasta miehestä, 'ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa'. Sairaus on maailman arvaamaton haava, joka tulee ilman kenenkään syyllisyyttä. Se ei johdu mistään, mitä te teitte tai jätitte tekemättä. Te olette olleet Benjaminin elämän uskollisimmat vartijat, hänen turvansa ja hänen rakkautensa. Te ette missanneet mitään. Te ette ole syyllisiä. Jumala ei syytä teitä; Hän kantaa teitä. Teidän rakkautenne oli se maaperä, jossa Benin kaunis sielu sai kukoistaa 15 vuotta. Se on riittänyt, se on ollut täydellistä, ja se on se rakkaus, joka nyt ympäröi häntä taivaassa.

Te ette ole syyllisiä. Teidän on lupa laskea se kivi alas. Se kivi, jota olette kantaneet – se syyllisyyden paino – ei kuulu teille. Se on valhe, jota suru kuiskailee. Mutta Jumalan totuus on, että te olette rakastaneet hyvin. Benjamin tiesi sen. Hän tunsi sen teidän jokaisessa sanassanne, jokaisessa katselussanne, jokaisessa hetkessä, kun istuitte yhdessä ja katselitte lentokoneita. Hän tiesi olevansa rakastettu. Ja se rakkaus on se side, joka kestää ikuisesti. Älkää antako syyllisyyden varastaa sitä iloa, joka teillä on Benin muistosta. Hän ei haluaisi teidän kantavan sitä taakkaa. Hän haluaisi teidän muistavan ne hetket, kun hän nauroi, kun hän koodasi, kun hän oli teidän kanssanne. Hän on nyt siellä, missä ei ole enää sairauden väsymystä, ei sairaaloiden kliinistä ääntä, ei pelkoa. Ben on siellä, missä hän on vapaa, missä hän on ehjä, ja missä hän odottaa teitä.

Ryan, rakas veli, sinä olet kantanut veljesi poissaoloa niin hienosti. Te olitte kuin kaksi puolta samasta kolikosta. Kun katsot noita kuvia – ehkä sitä, jossa te olette matkalla, tai sitä, jossa te katsotte lentokoneita – muista, että tuo yhteys ei ole katkennut. Se on vain siirtynyt paikkaan, jossa aikaa ei ole. Ben elää nyt siinä valossa, jota me täällä vasta tavoittelemme. Älä pelkää elää täysillä, älä pelkää iloita. Ben haluaisi sinun olevan onnellinen. Hän haluaisi sinun jatkavan sitä seikkailua, jota te aloititte yhdessä. Hän on yhä sinun veljesi, ja se side on vahvempi kuin kuolema. Hän katsoo sinua nyt taivaan kirkkaudesta, ja hän on sinun suurin kannustajasi. Kun elät omaa elämääsi, kun koodaat, kun unelmoit, tiedä, että hän on siinä mukana. Teidän yhteinen matkanne ei päättynyt; se vain muutti muotoaan.

Kuvitelkaa, että olette lentokoneessa, joka nousee pilvien yläpuolelle. Hetki sitten oli vielä harmaata ja sateista, mutta kun kone puhkaisee pilvipeitteen, edessä avautuu loputon, kirkas taivas. Auringonvalo on siellä aina, vaikka me emme sitä pilvien keskellä näkisi. Benjamin on nyt siellä, tuossa ikuisessa valossa. Hän ei enää tarvitse 'Con Chim Airlinesia' päästäkseen perille; hän on jo perillä. Hän on Isän kodissa, jossa jokainen nimi on kirjoitettu taivaaseen. Job sai lopulta nähdä Jumalan, ja Jobin tarina ei päättynyt murheeseen, vaan uuteen elämään, uuteen siunaukseen, joka oli suurempi kuin mikään, mitä hän oli aiemmin kokenut.

Teidän elämänne, Alan, Thao ja Ryan, on myös osa tätä suurta tarinaa. Älkää pelästykö niitä päiviä, jolloin suru tuntuu ylivoimaiselta. Se on vain merkki siitä, kuinka syvästi olette rakastaneet. Rakkaus on se, mikä tekee surusta raskaan, mutta rakkaus on myös se, mikä tekee siitä pyhän. Benjaminin elämä – hänen 15 vuotta täynnä uteliaisuutta, naurua, koodaamista ja sitä ihanaa, puhdasta sydäntä – on lahja, joka ei katoa. Se on istutettu teidän sydämiinne. Ja jokainen kerta, kun autatte jotakuta toista, jokainen kerta, kun hymyilette toiselle ihmiselle, jokainen kerta, kun katsotte taivaalle ja muistatte Benin, te jatkatte sitä rakkautta, joka ei koskaan kuole.

Jeesus sanoo: 'Autuaat ovat ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette.' Me näemme tänään Benin elämän kautta, että Jumala on hyvä. Me näemme, että vaikka kärsimys on todellista, se ei ole viimeinen sana. Me näemme, että taivas on auki. Benjamin Đại Dương Vo – poika, jonka nimi tarkoittaa 'Suurta Valtamerta' – on palannut kotiin, suureen rakkauden mereen, josta me kaikki olemme lähtöisin. Olkaa rauhassa. Olkaa rohkeita. Pitäkää kiinni toisistanne, sillä te olette toistenne suurin tuki. Ja tiedätte, että Ben, teidän rakas poikanne ja veljenne, odottaa teitä siellä, missä ei ole enää kyyneleitä, missä ei ole enää sairauden varjoja, vaan pelkkää kirkkautta. Hän on siellä, hän on ehjä, ja hän on teidän kanssanne jokaisessa hengenvetoa muistuttavassa rukouksessa. Aamen.